22.11.1989

Laihian kihlakunnanoikeuden päätös 26.3.1987

Kihlakunnanoikeus on A:n oikeudenomistajien B:n omasta puolestaan ja alaikäisen C:n holhoojana sekä D:n Jurvan Osuuskauppaa vastaan ajamasta kanteesta lausunut selvitetyksi, että A oli osuuskunnan kanssa 6.9.1984 tehdyn, toistaiseksi voimassa olleen sopimuksen mukaan toiminut osuuskunnan toimitusjohtajana aluksi 8.400 markan ja sitten 10.432 markan kuukausipalkalla ja että osuuskunta oli 4.2.1986 irtisanonut työsopimussuhteen päättymään 4.5.1986. Irtisanomisen perusteeksi osuuskunta oli esittänyt, että A oli hallintoneuvoston ja hallituksen ohjeiden vastaisella toiminnallaan ja laiminlyönneillään kokonaan menettänyt hallintoneuvoston luottamuksen ja siten edellytykset toimitusjohtajan tehtävän hoitamiseen. A oli kuollut 18.8.1986.

Kihlakunnanoikeus on katsonut, että A oli osuuskunnan toimitusjohtajan tehtävässään ollut osuuskunnan hallituksen ja hallintoneuvoston johdon ja valvonnan alaisena ja että tuohon suhteeseen oli sovellettava työsopimuslain säännöksiä. Osuuskunta ei ollut kyennyt osoittamaan, että A olisi toimitusjohtajan toimessaan menetellyt hallintoneuvoston tai hallituksen ohjeiden vastaisesti. Todistajien kertomuksista ilmenneet vuoden 1986 budjetin laiminlyönti ja inventaario-ohjeiden myöhästyminen vallinneessa tilanteessa eivät olleet sellaisia erityisen painavia syitä, jotka sinänsä olisivat oikeuttaneet toimitusjohtajan työsopimuksen irtisanomiseen. Mitä irtisanomisen perusteeksi esitettyyn näyttöön tuli siltä osin kuin se perustui A:n sairauteen, kihlakunnanoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että sairaus olisi aiheuttanut hänen työkykynsä olennaisen ja pysyvän heikentymisen. Näillä perusteilla kihlakunnanoikeus on katsonut, ettei osuuskunnalla ollut ollut työsopimuslain 37 §:n mukaista erityisen painavaa syytä A:n työsopimuksen irtisanomiseen. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on kanteen yksilöinnin mukaisesti työsopimuslain 51 §:n nojalla velvoittanut osuuskunnan suorittamaan A:n oikeudenomistajille B:lle, D:lle ja C:lle vahingonkorvauksena 31.296 markkaa 16 prosentin korkoineen 4.8.1986 lukien sekä korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa 15.862 markalla 90 pennillä 16 prosentin korkoineen 26.3.1987 lukien.

Vaasan hovioikeuden tuomio 17.12.1987

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi osuuskunta valittamalla oli saattanut jutun, on lisäperusteluna kihlakunnanoikeuden päätökseen A:n työoikeudellisen aseman osalta lausunut, että A oli 6.9.1984 solminut osuuskunnan kanssa "toimitusjohtajan tointa koskevan työsopimuksen". Sopimuksen mukaan A:n tehtävänä oli ollut toimitusjohtajana johtaa osuuskuntaa sen sääntöjen ja SOK-järjestöjen tavoitteiden ja toimintaperiaatteiden mukaisesti. Osuuskunta oli sittemmin 4.2.1986 irtisanonut kihlakunnanoikeuden päätöksessä kerrotulla tavalla A:n työsopimuksen. Tällöin osuuskunta oli käyttänyt vakiokaavaketta, joka oli otsikoitu "ilmoitus työsuhteen irtisanomisesta/purkamisesta". A:ta oli kaavakkeessa puhuteltu työntekijäksi. Osuuskunnan sääntöjen 21 §:n mukaan osuuskunnan hallintoneuvoston tehtävänä oli, paitsi muuta, valvoa, että osuuskunnan hallintoa hoidetaan lain, sääntöjen, osuuskunnan kokouksen ja hallintoneuvoston omien päätösten mukaisesti. Sääntöjen 24 §:n mukaan osuuskunnan hallitus edusti osuuskuntaa ja huolehti sen hallinnosta ja toiminnan järjestämisestä paitsi milloin se oli hallintoneuvoston tai jonkun sen jäsenen tehtävä. Hallitukseen kuului toimitusjohtaja ja neljä muuta hallintoneuvoston valitsemaa jäsentä. Osuuskunnan sääntöjen mukaan hallituksen tuli kaikella huolella ja lain edellyttämin vastuuvelvollisuuksin valvoa osuuskunnan etua ja hoitaa sen asioita lain, sääntöjen, hallintoneuvoston vahvistaman ohjesäännön ja hallintoneuvoston antamien ohjeiden ja päätösten mukaisesti. Sääntöjen 26 §:n mukaan osuuskunnan toimitusjohtajan tehtävänä oli liikkeen välitön johtaminen.

Hovioikeus on todennut, että 6.9.1984 solmittu työsopimus ja 4.2.1986 A:lle tiedoksi toimitettu ilmoitus työsuhteen irtisanomisesta eivät yksin osoittaneet, että tarkoituksena olisi ollut solmia osuuskunnan ja A:n välille työsuhde. Jutussa oli kuitenkin näytetty, etteivät A:n liikkeenhoidolliset tehtävät olleet käytännössä vastanneet yleisesti vastaavan liikkeen toimitusjohtajalta edellytettyä toimenkuvaa, vaan että A oli osuuskunnan toimitusjohtajana toimiessaan ollut sen hallituksen ja hallintoneuvoston johdon ja valvonnan alainen.

Tämän vuoksi hovioikeus on jättänyt asian kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. Osuuskunta on velvoitettu suorittamaan B:lle ja hänen myötäpuolilleen korvaukseksi vastauskuluista hovioikeudessa 1.000 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Perustelut

A on irtisanomisen tapahtuessa ollut osuuskunnan toimitusjohtaja ja sen sääntöjen mukaan siinä asemassaan myös hallituksen puheenjohtaja. Osuuskuntalain 80 §:n 1 momentin ja osuuskunnan sääntöjen mukaan toimitusjohtaja on osuuskunnan johtoon kuuluva osuuskunnan elin, jonka tehtävänä on liikkeen välitön johtaminen hallituksen valvonnassa. Tässä asemassaan A ei ole ollut osuuskunnan sellaisen johdon ja valvonnan alainen, jota tarkoitetaan työsopimuslain 1 §:ssä, eikä siten myöskään työsopimussuhteessa osuuskuntaan. Osuuskunta on irtisanonut sen ja A:n välisen sopimuksen siinä määrätyn kolmen kuukauden irtisanomisajan mukaisesti.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio ja kihlakunnanoikeuden päätös kumotaan. B:n ja hänen myötäpuoltensa jutussa ajama kanne hylätään ja osuuskunta vapautetaan jutussa sille tuomitusta maksuvelvollisuudesta. Asian laadun vuoksi osuuskunnan on itse vastattava sille jutusta aiheutuneista kuluista.